Mahtava kesä ja upea syksy!

Non ni,

21.10.2012 Oulu toko: AVO1, luokkavoitto ja TK2 :)

Olipahan aika jännittävä viimeinen kisa tälle vuodelle. Koko lokakuun reeneissä Aku on ollut hyperaktiivinen ja niin oli myös 21. päivän kokeessa, huh. Aivan sähikäinen koko koira, minkä vuoksi liikkeiden hienosäätö osittain kärsi ja pieniä pistemenetyksiä tuli joka liikkeessä :( ei siis yhtään kymppiä, vaan pääasiassa ysiä. reipasta tekemistä kylläkin ja luoksetulon pysäytys, ah niin näyttävä! (Tosinh tuli sit röyhkeästi sivulle törmäten hieman jalkaani, joten -1 p.) Nouto-osuus sitten kertoi, jotain ohjaajan jännityneisyydestä. En ollenkaan huomannut, että liikkeenohjaaja toi minulle VÄÄRÄN NOUTOKAPULAN. Nakkasin kapulan, Aku ootti lähtöluvan, lähti noutoon, pari myyrähyppyä, tuli pää kallellaan takaisin ja suoraan sivulle. Sit ku otin noutokapulan koiran suusta huomasin, että kyseessä oli 1 kg PK-kapula... Sinänsä saa olla todella onnellinen, että Aku suoriutui noudosta todella hyvin (myyrähyppyjä lukuunottamatta) vaikka ei koira eikä ohjaaja ole aikaisemmin PK-kapulaa nähnytkään :D huh! Siihen ois voinut meidän I-tulos kaatua, jos koira ei ois paikannu ohjaajan virhettä. Ihana Aku! <3

Tälle vuodelle on siis tokon osalta tavoitteet ylitetty nappaamalla sekä TK1 että TK2. Tosin BH-koe jäi tältä vuodelta suorittamatta. Se lienee järjestyksessä ensimmäinen ensi vuoteen lähdettäessä, jotta päästäisiin haku- ja rauniokokeisiin ensi kesänä ja syksynä. Nyt jäämme siis koetauolle, muttei suinkaan reenitauolle. Luvassa on marraskuussa vielä tokokoulutusviikonloppu :) päästään opettelemaan voittajaluokan liikkeitä.

Minne se kuukausi katosi?

Aika suorastaan lipuu käsistä ja juuri huomasin, että lokakuukin on jo puoli välissä. Akun kanssa on viime tokokokeen jälkeen käyty raunioilla ja metsässä hakua. Raunioille saimme nyt onnistuneesti liitettyä haukun. Meni pari kertaa ennen kuin Aku sisäisti haukkumisen raunioilla, vaikka metsässä se on toiminut koko kesän. Poika oli ihmeissään, kun suorapalkkaa ei tullutkaan ja hämillään pyöri maalimiehen ympärillä. Minä kyllä sitten vinkkasin, et pitäisi vähän haukkua (niin ei toki olisi saanut tehdä...). Tämän vuoksi ensimmäiset haukut tuli minulle eli Aku löysi maalimiehen, katso minua ja haukkui. Parin maalimiehen jälkeen poika sai itsevarmuutta, eikä minua enää vilkuiltu. Tohkeissaan Aku haukkuu suoraan nyt maalimiehille. Vaikealla alustalla poika tahtoo välillä tipahdella kesken haukun. Metsässä Aku on oppinut vahvistamaan haukkua peruuttamalla hieman ja polkemalla etujaloilla haukkuessaan. Raunioilla kapeat palkit ja epätasaiset alustat aiheuttavat välillä tämän vuoksi putoamisen. Nyt haukkuharjotuksia pitäisi tehdä vähitellen vaikeuttamalla "haukkualustaa".

Tokoa otin 3 viikon tauon jälkeen itse varmoin ottein läheisen koulun kentällä. Niin varma liike kuin luoksetulon pysäytys...joka ei oo tähän asti koskaan muuttunut läpijuoksuksi... Ei vaikka kuinka käsimerkin annoin niin Aku iloisesti täysillä juoksi suoraan sivulle. Epäilin jo sen illan, että pojalla on mennyt hämäränäkö, kun illalla reenatessa oli jo tosi hämärää... Pakko oli kuitenkin saada edes yksi onnistunut, joten lyhensi välimatkaa. Tuolla kertaa kaikki toimi niin kuin ennenkin. Ihan niin kuin juuri äsken ongelmaa ei olisi ollut. Seuraavana päivänä otin heti alkuun lyhyemmillä matkoilla luoksetuloa ja lopuksi vielä pitemmällä. Pitkällä matkalla pysähdys kyllä sit tuli, mutta todella myöhään käsimerkin jälkeen. Palkkasin kuitenhi ku kerta edes pysähty. Taas seuraavana päivänä otin suoraan pitkällä välillä ja kas sehän onnistui! Mielettömät tuuletukset ja seuraavakin toisto onnistui :) Nyt on sitten lisäjännitystä seuraaviin kokeisiin :/ malttaako Aku pysähtyä... Sellainen sähikäinen kun on <3